Hamstring-syndrooma

Viime vuoden ja tämän vuoden treenejä on varjostanut vamma nimeltään hamstring syndrooma. Vaivat alkoivat ensimmäisen kerran tammikuussa 2015. Tällöin huomasin, että loikka- ja hyppytreenit vetävät takareidet aika jumiin. Jätin ne tuolloin vähemmälle. Kevään Torinon 24H MM-kisat menivät mönkään. Ensimmäisen kerran kävi niin, ettei raviontoa saanut alas oikein millään. 2015 kesällä kuitenkin juoksin viimeisimmän hyvän juoksun eli Skövdessä 230K. Tuon jälkeen syksyn Spartathlon jäi kesken jostain mystisestä syystä. Olisikohan kuitenkin ollut alla vähän sairautta.

Albin jälkeen joulukuussa aloittelin uudelleen treenejä ja rupesin sisuuntuneena nostamaan määriä. Otin myös uudelleen loikat ja hypyt ohjelmaan sekä lyhyet vedot. Tammikuussa alkoi takareidet oirehtimaan kunnolla. Ne eivät enää toipuneet treeneistä ja olivat jatkuvasti kovana, hieronta eikä lepokaan auttanut kunnolla. En kuitenkaan vieläkään epäilyt muuta kuin kovaa treeniä. Lopetin hypyt ja jouduin keventämään harjoittelua kovasti. Dolichokseen en pystynyt harjoittelemaan kuten halusin ja keväällä 2016 Dolichoksessa tuli keskeytys. Tässäkin alla useita tunteja, ettei ravintoa saanut alas ja sitten 180K kohdalla hajosi pää ja tuli horkka päälle. Uskon myös, että vajaaksi jäänyt harjoittelu painoi ajatuksissa ja pää pehmeni liian nopeasti.

Toukokuussa kävin sitten lääkärissä ja sain diagnoosiksi hamstring-syndrooman(1). Tämä on se tauti, jonka diagnoosista ja hoidosta ilmeisesti tri Orava on maineensa luonut. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tämän taudin perimäinen syy tulee liiasta harjoittelusta. Kolmipäinen takareisilihas, joka kiinnittyy istuinkyhmyyn lantiossa alkaa arpeutumaan hiljalleen tuosta kyhmyn kiinnityskohdasta. Jos se ei pääse kunnolla paranemaan, niin jokaisen lisärasituksen myötä tulee hieman enemmän arpikudosta kiinnityskohdan ympärille ja näin verenkiertokin alkaa hiljalleen hidastumaan alueella. Näin alkaa paheneva kierre. Jossain kohdassa kiinnityskohta on sen verran paisunut, että se alkaa painamaan iskias-hermoa. Nyt tämä saa aikaiseksi sen, että kovemmassa harjoittelussa takreisilihas menee aivan kovaksi. Pahimmillaan kovan lenkin jälkeen täytyi olla 4-5 päivää juoksematta. Töissä en pystynyt istumaan koko päivää, koska useamman tunnin istuminen teki sen, että jopa käveleminen sattui.

Sain toukokuussa oikeaan takareiteen 2 kortisonipiikkiä ja kesäkuussa 2 piikkiä vasempaan. Tämä auttoi kipuihin. Pääsin hieman treenaamaankin. Joten kuten sain treeniä alle Albin kisoja varten, muttasyksyn 24H EM-kisat Albissa jäivät myöskin kesken vatsan petettyä pahemman kerran 10 tunnin jälkeen.

Koko vuosi 2016 treenattiin enemmän tai vähemmän kivun kanssa. Sitkeästi yritin treenata Albia varten, mutta kyllä se on tuskaista yrittää harjoitella, kun ei kipujen takia voi.

Mulla tuli siis parin viime vuoden aikana ensinnäkin vastaan vatsan kestämättömyys ja sitten tämä hamstring-syndrooma. Nyt  jalat hiljalleen kestävät treeniä. Käveleminen eikä hölkkävauhti (noin 6 min/K) satu tai väsytä takareisiä. Aktiivisesti yritän niitä hoitaa hieromalla, venyttelemällä ja tekemällä erilaisia harjoitteita.

Toinen perimmäinen syy liiallisen harjoittelun lisäksi on vääränlainen juoksutekniikka. Olen juossut niin sanotusti takareisillä ja olen jättänyt käyttämättä pakaralihaksiani. Tämä on sinänsä harmi, sillä pakaralihakset ovat kropan vahvimpia lihaksia, ja ne ovat massiivisia. Olen kovasti kiinnittänyt huomiota juoksutekniikkaani ja yrittänyt muutta sitä. Olen saanut fyssarilta erilaisia harjoitteita, mutta suurimman avun tekniikan parantamiseen sain kalevalaisesta jäsenkorjauksesta. Minulle sattui aivain uskomattoman hyvä tuuri, että menin sellaisen kaverin pakeille, joka on erittäin kiinnostunut kävelyn ja juoksunkin mekaniikasta. Olen hänen avustuksellaan saanut muutettua askeltani siten, että lantioni ja keskivartaloni ovat nyt enemmän mukana juoksussa.

Summa summarum. Takareidet eivät vieläkään kestä tasavauhtisia reippaita. Vetoja pystyn kuitenkin tekemään eli 400 - 1200 metriset vedot onnistuvat ultraajan tarvitsemilla vauhdeilla hyvin. 160K juoksuviikkoja pystyn vetämään muutaman peräkkäin. Treenimäärää voin ottaa vastaan 20h viikossa parin viikon ajan. Joka kolmas viikko pidän kunnon lepoviikon, jossa voi olla jopa 4 treenitöntä päivää, riippuen kuinka piippuun sain itseni kahdessa viikossa vedettyä. Määrän treenaaminen siis onnistuu ja jonkin verran tehoja saa vedoilla. Tästä johtuen tuo tulos Kokkolassa olikin ilmeisesti niin hyvä.

1. Tällaisen määritelmän löysin yhdestä tieteellisestä paperista, (Migliorini & Merlo http://dx.doi.org/10.1136/bjsm.2011.084038.151) Hamstring syndrome is a gluteal sciatic pain, in which posttraumatic or congenital hard fibrotic bands irritate sciatic nerve at the insertion site of hamstring muscles to ischial tuberosity. Traction, mechanical compression and impingement of the sciatic nerve may occur in certain anatomopathological situations at the origin of the hamstrings on the ischial tuberosity.