Torinosta eteenpäin

Aikaa on vierähtänyt tolkuttomasti edellisestä päivityksestä, jostain syystä ei vain aika mukamas tahdo riittää. Yritetäänpäs taas ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa tämä kirjoittelu. Otetaan tähän ensimmäiseksi Torinon 24h MM-kisojen lyhkäinen analyysi noin kolmen kuukauden aikaperspektiivin turvin. Jälkiviisaus on sitä parasta viisautta, ja kisojen analyysissä jopa hyödyllistä, sillä näin tätä jälkiviisautta voi käyttää hyväkseen seuraavissa kisoissa.

Torino 24h MM-kisasuoritus

No keskenhän ne kisat jäivät; 18 tunnin juoksun jälkeen riisuin lenkkarit jalasta ja lähdin hotellille nukkumaan. Vatsavaivat alkoivat noin seitsemän tunnin kohdalla ja yhdentoista tunnin tappelun jälkeen karkasi B-tavoite, eli Spartathlonin suoran hyväksymisen raja 216 km, ulottumattomiin, joten päätin huoltajani kanssa, että eiköhän tämä ollut tässä. 

Seitsemän tunnin kohdalla alkoi pistäminen ja vatsassa alkoi "paisuva" ja "pallomainen" tunne. Tuntui kuin ravinto ei kunnolla liikkuisi eteenpäin. Energiaa kuitenkin upposi eikä energiavajetta tuntunut, mutta juoksu hankaloitui koko ajan. Aluksi pistäminen alkoi vaivata juostessa 145 sykkeiden kohdalla, mutta sitten lopussa kun sykkeet ylittivät 120, niin pistäminen muuttui sietämättömäksi. Tuolla sykkeellä meno on sen verran hidasta, että paikat alkoivat jumiutua tosissaan ja aika kävelyksi loppua kohden meno muuttui. 170 kilometriä taisi plakkariin kertyä ennen kuin heitin pyyhkeen kehään. 

Mikäs sitten oli varsinainen syy? Saman tapaisia oireita on nyt muistelujeni mukaan ollut 2014 Spartathlonilla, jolloin ensimmäiset 100K oli yhtä paskaa. Yhteisenä nimittäjänä oli, että käytin Vitargoa ja SIS:n isotonista geeliä yhtäaikaa. Nämä molemmat tuotteet toimivat erikseen kuin unelma, mutta yhdessä saattavat saada aikaiseksi tuon ikävän tunteen. Esim. hallimaratonin kovemmilla sykkeillä vetäisin pelkästään kolmella SIS-geelillä per tunti läpi ja ennätys tuli. Ei mitään imeytymisvaikeuksia. Samoin Vitargoa olen käyttänyt urkkana ja se on tuntunut lenkeillä uppoavan hyvin. 

Nyt voi olla, että vahva noin 10% Vitargoa tunnissa ja sitten joka toinen tunti vedellä ja kolmella SIS-geelillä olivat liikaa. Voipi olla, että sain liikaakin energiaa, ja tämä jäi sitten pyörimään vatsaan. En kyllä missään vaiheessa yrittänyt pitää esim. tunnin paussia energian sisäänotossa ja se oli kyllä virhe; olisi voinut auttaa. 

Perussyynä voi kuitenkin olla, että aloitin kisat liian lujaa. Lämpotila oli kovahko ja silloin pitäisi malttaa lähteä hitaammin liikkeelle. Voi olla, että 10-15 sekuntia hitaammat kilometrivauhdit olisivat auttaneet vetämään kisan kunnialla läpi. Tuosta lämpötilasta johtuen olisi ehkä pitänyt ymmärtää vetää hieman laimeampaa urkkaa myöskin. 

Luulen, että suurin oppi, joka tästä kisasta täytyy nyt vihdoinkin mennä päähän on, että hellekeleillä pitää muistaa juosta alku hitaampaa kuin mihin (mukamas) kunto riittäisi normaalioloissa. Hitaammalla alkuvauhdilla olisi sitten voinut kenties paremmin energiatkin upota ja mennä eteenpäin. 

Noh, nyt näin. Nyt sitten katse eteenpäin ja oikeastaan sivuviistoon, sillä seuraavat kisat ovat reilun kahden viikon kuluttua Skövdessä. Siellä pitäisi 24 tuntia taas juosta.