Meiliä voi lähettää: marko.forsell [a] gmail.com. (Kuva: Marianne Pykäläinen)

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Uintitreeniä

Tässä pitkin talvea on tullut treenattua uintiakin oikein valmentajan johdolla. Pakko ollut aivan terästätytyä uinnissa, jos meinaa heinäkuun lopulla tupla-Ironmanin vetää. Onneksi uinnissa on myös tuloksia tullut. Tiistaina oli uinnin testipäivä ja mukavasti uinti on vuodessa, tai vähän reilussa, parantunut.

Viime talvena teimme uintitestin, jossa uidaan 15*100m/10 sekunnin palautuksin. Keskiaikani tuolloin oli 2'03''. Tämän pitäisi suurin piirtein olla uinnin kynnysvauhti (mitä sitten tarkoittaakaan). Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että hyvissä oloissa märkäpukupäällä tuo voisi olla jotakuinkin matkavauhti.

Nyt sama testi tuotti keskiajaksi 1'51'', parannusta matkavauhdissa tapahtunut siis 12 sekuntia per 100 metriä. Huima parannus, en olisi koskaan tähän itse uskonut. Suurin syy parannukseen on mielestäni muutaman viikon takainen uinnin videointi ja tämän analysointi valmentajan kanssa. Laitan tähän linkin yhteen videoon. Tässä vapaauinti sivusta.



Valmentaja puuttui kolmeen merkittävään seikkaan. Ensinnäkin käsiveto lähtee liian edestä. Tämä aiheuttaa sen, että vedon aluksi yläkroppa nousee ja lopuksi laskee. Ei hyvä. Toiseksi takapuoli ja jalat uivat liian syvällä. Tähän sain ohjeeksi hieman painaa leukaa enemmän rintaan. Kolmanneksi, en paina tarpeeksi olkapäätä alas vedon alkaessa, jolloin kroppa on liikaa vaaka-asennossa.

Näitä kolmea seikkaa olen harjoitellut. Pään painaminen oli helppoa ja se auttoikin uintiasentoon mukavasti. Käsivetoa olen sitten harjoitellutkin runsaasti ja nyt saan sen alkamaan paremmin. Puhutaan "otteesta veteen", jota hiljalleen alan ehkä hiffaamaan. Eli vähän paremmalta tuntuu veto. Samalla kun haen vedossa parempaa otetta vedestä ja yritän painaa olkapäätä hieman alemmaksi veteen, tämä aiheuttaa sen, että veto alkaa ikään kuin myöhemmin, mutta kuitenkin ote on paremman tuntoinen. Tällä on kaiken kaikkiaan ollut se vaikutus, että veto tuntuu keveämmältä, vaikka vauhti on parantunut huomattavasti.

En tiedä saako tuosta yllä olevasta analyysistä mitään selvää, mutta uinti tuntuu nyt jo paremmalta. Asteikollani siedettävästää on siirrytty melkein OK:ksi siis.

Kyllä se uinti on vain tekniikkalaji!

Kaikkiaan tämä tietää sitä, että olen uinnissa saavuttanut sellaisen vauhdin johon olen varsin tyytyväinen. Tuosta vauhdin tiputtaminen ei minulle enää tuota oikeastaan mitään iloa. Olen saavuttanut sen, mihin olen useamman vuoden pyrkinyt eli alle 20 minuutin matkavauhdin kilometrille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti